Itken, en tiedä miksi. En vain ole jaksanut, haluaisin tehdä ja elää mutta joku vain vie kaiken voimani. En jaksa enää valvoa, menen ajoissa nukkumaan ja herään jo puolilta öin kun en saa enää unta. Valvon tunteja ja nukahdan. Aamulla klo 7 herätys töihin. Työt vievät _kaiken_ energian ja uupuneena kävelen kotiin kylmissäni. Nälkä, en jaksa raahautua edes lähikauppaan. 

Äitini soitti tänään. Kertoi että hänet siirretään takaisin akuutille kuntouttavalta. Syömisen kanssa on vaikeuksia ja itsetuhoisuutta,..  Yhtäkkiä valaistun mitä kaikkea tässä on vuosia tehty, mikä tämä tilanne oikein on? Äiti saa sähköshokkeja vuodesta toiseen, roikkuu nenämahaletkussa tuolla osastoilla ja ai että muhun sattuu. Vuosia odotin että äiti pääsee kuntouttavalle osastolle ja sitä kautta jonkinlaiseen hoitokotiin mistä oli puhetta. Pitkään odotettiin paikkaa kuntoutuksesta ja nyt kun pääsi sinne niin takaisin.  Usko, toivo ja rakkaus. Sanotaanko että rakkautta on jäljellä, se ei koskaan katoa. Usko ja toivo minulla on maassa, tämä tuli niin puskista. 

Ehkä sekin kun mua tuntuu turhauttavan tää tilanne enemmän kun äitiä. Onko se äitille helvetti ihan fine että hän on sairaalassa koko elämänsä? Repii kätensä auki, miettii koska ja miten pääsisi tappamaan itsensä ja on vaan toisten vallan alla. MUN ÄITI ei ole semmoinen, mä tiedän. Missä vaiheessa tämä meni näin? Mun äiti teki hyvää ja terveellistä kotiruokaa perheelle, rakasti lenkkeilyä ja metsäretkiä, tykkäsi matkustella, teki paljon käsillään, oli tekemisissä ystäviensä kanssa, kävi erilaisilla kursseilla, rakasti shoppailua, tykkäsi käydä perjantaisin saunassa ja juoda siiderin sen jälkeen. Yhtäkkiäkö mulle vaan sanotaan että ''äiti meni vähän lepäämään sairaalaan. Äiti tulee parin päivän sisällä takaisin''. Pari päivää on venähtänyt nyt n. 7 vuodella, yhtäkkiäkö kaikki vain loppui? 

Munkaan unellmat vaan ei ota tulta alleen. Olen taas ollut yhteydessä opiskelupaikkoihin enkä saa vastauksia mistään. Ehkä mun vaan pitää hyväksyä että ei. Nyt kaksi elämäni tärkeintä asiaa on ammuttu alas, en jaksa itsekään nousta enää. Ja kaikellako muka tarkoituksensa.