Nyt on taas tapahtunut niin paljon lyhyen ajan sisällä että koitan kirjoittaa pienen pintaraapasun kaikesta. 

 

Mulle tuli äkkilähtö pohjoseen kattoon äitiä sairaalaan koska hänet siirretään toiseen kaupunkiin hoitoon muutaman viikon sisällä joten vierailuista tulee hankalampia matkojen suhteen. Reissu oli itselleni todella rankka. Olin aivan loppu ja viimeiseen saakka olin perumassa reissuani. Melkein 200€ upposi junalippuihin ja ehdin olla kaupungissa yhden kokonaisen päivän. Kuitenkin päätin kerätä viimeiset voimani, pakata koiran ja tavarat mukaan ja lähteä katsomaan äitiä.

 

Äiti oli laihtunut. Äiti kysyi minultakin omaa painoani mutta sanoin etten kerro sitä kenellekkään. Äitillekkään ei kerrota osastolla hänen omaa painoansa sillä jos paino on vähääkään noussut lakkaa hän kokonaan syömästä. Minua harmitti hirveästi vierailuni osastolla sillä olisin halunnut nähdä äitiä kauemmin kuin sen tunnin. Niin hirveä matkustaminen ja vaiva ja vain tunnin takia.  Se tunti oli taas elämäni yksi tärkeimmistä mutta minua suututti oma vointini etten jaksanut enempää. Jouduin käymään tonakin aikana kaksi kertaa osaston vessassa ja oli kamalaa kun ei pystynyt keskittymään äitiin täysillä kun kokoajan oli semmoinen olo että vessa kutsuu. Ja mistä johtuen? Olin juonut pullollisen ed lemon lightia aamupäivällä ja jo sekin pisti mahan sekaisin. Äitiäkin ihmetytti sillä mahani epämääräiset äänet kantautuivat hänenkin korviinsa selvästi. 

 

Minulle olisi korvaamatonta jos pääsisin olemaan äidin kanssa yhdenkin päivän pois sairaalaympäristöstä ja kahdestaan. Voitaisiin lenkkeilyttää koiraani, jutella, saunoa ja katsella telkkaria. Mulle tulee kyyneleet kun ees mietin kuinka mä nauttisin siitä. Sillä tavalla voisin saada äitinkin tajuamaan mitä kaikkea täällä maailmassa on. Voi ei, mun ei pitäny itkeä taaskaan. Äiti on vaan mulle kaikki kaikessa. Mua itkettää jo jos mun kaverit viettävät aikaa äitinsä kanssa sillä olen niin onnellinen heidän puolestaan. Puren hampaita ja pidätän itkua. Jäin miettimään kuinka ihanaa olisi viettää äidin kanssa edes yksi päivä. Mä niin rakastan äitiä. 

 

Noh, mitä muuta? Näin myös serkkuani ja kaveriani ja molemmilta tuli sama lause kun astuin ovesta sisään. ''Sä oot laihtunu''. Ja mä vaivaannun. Niin hyvältä kun se tuntuukin kuulla mutta silti niin vaikeaa. Sitä paitsi mulla oli koko reissun päällä hirveä nesteturvotus ja näytin ihan hirveältä. Nukahdin serkullani jo ennen aikojaan. Oltiin just alotettu pelaamaan guitar heroa ja nukahdin sohvalle monen peiton alle sillä palelin kokoajan ja olin lopen uupunut. Heräsin yöllä ja kaikki olivat nukkumassa. Harmitti etten voinut olla täysissä voimissani.

 

Takastulomatka oli kamala. Juna oli täynnä, koirat haukkuivat ja mun piti päästä vessaan monta kertaa tunnissa. Pyytää vieressä olevaa väistämään että pääsin vessaan. Tulin myöhään su-iltana takaisin ja maanantaina alkoi taas työt. En ole vieläkään purkanut matkalaukkua, tiskiallas on täynnä likaisia laseja ja lattialla lojuu vaatteita. Pelkkä tämä tuntuu kamalalta, hirveä sekasotku. Ei vaan ole voimia siivota. 

 

Eilen ja tänään olen ollut iltakahdeksaan saakka töissä ja tullut kotiin kuumaan suihkuun ja nukahtanut. Nykysin oon onnellisimmillani kun oon laihtunut ja kun pääsen lämpöön. Joko lämpöpeiton alle tai suihkuun. Vielä kun pääsisi jonkun lämpimän ihmisen viereen nukkumaan. X on ihan omituinen. Kyselee onko minulla uutta, miksi olen häntä kohtaan niin kylmä ja välinpitämätön. Ei mulla oo vaihtoehtoja jos meinaan päästä yli. Pahaa en hänelle tahdo, mutta en osaa olla kaveri tän kaiken jälkeen. 

 

Nyt juon jäävettä ja alan katsomaan lempisarjani uusintaa. Sen verran vielä, että jätkät puhuivat tänään töissä lapsista ja koska semmoisia aikovat hankkia. Aloin miettimään omaa kiertoani ja aloin ensimmäista kertaa oikeasti huolestua siitä että kuukautiseni ovat jääneet pois. Säikähdin sillä haluan ehkä joskus lapsia. Silti haluan laihtua ainakin 10 kiloa vielä. Paino jumittaa samassa, oikeastaan turvottaa mahasta aikalailla :o Ruokkiksellakin join 0.25 L cocis zeroa, sitten söin sokerittoman pastillirasian puoliksi tänään. Pelkään syödä enää mitään sillä nyt tuntuu ettei paino vaan putoa.