Aamun ihanin hetki kun herää murun vierestä. Muru tuhisi kainalossa ja näki uniaan. Nukkuva koira vieressä, sitä näkyä voisi katsella loputtomiin. Silittelin turkkia ja nautin tästä onnellisuudesta. Heräsin kuudelta vaikka herätys oli vasta 7:15. Lueskelin päivän uutiset läpi ja nousin sängystä laittautumaan kun toinen jäi vielä unimaailmaan <3

Eilen päätin että tänään aamulla syön ennen töihin menoa. Aamulla kuitenkin avasin tuttuun tapaan pm-pullon ja päätin olla syömättä. Aikaisemmin minun olisi tehnyt mieli syödä mutta tänään päätös olla syömättä tuntui helpommalta kuin koskaan ennen. Tupakka ja pm sai jo päivän käyntiin. Minua stressaa lähteä töihin mutta miksi? Pelkään että muut katsoisivat että olisin lihonut. Vaikka puntarin numerot ovat pienentyneet kuukaudessa (eli siinä ajassa jonka olin sairauslomalla) niin silti kuvittelen että ihmiset ovat kauhean arvioivia töissä. Stressaan siitä mitä hommia tulen tekemään. Stressaan asiakkaitani, stressaan suuria muutoksia joita töissä on tapahtunut tällä ajalla. Stressaan herra X:ää joka siis on samoissa hommissa kanssani. Toivon että energiani riittävät 8 tunnin päivään. 

Minulla on yksi suuri suunnitelma tälle vuodelle, eräs tavoite joka liittyy tulevaisuuteeni. Innostuin tästä ja tämä tavoite ei ole riippuvainen kuin minusta itsestäni. Tästä inspiroituneena jatkan hiustenlaittoon ja toivon onnistunutta työpäivää. Sydän hakkaa ja sokerit ovat matalat mutta uskon että tämä on vain omaksi hyväkseni. Ei minusta ole vain olemaan kotona ilman päivittäisiä rutiineja.