En jaksa, koska mä en vaan jaksa. Oikeesti elänkö mä jotain s...tanan kaksoiselämää? Joista kumpikaan ei ehkä ole mua. Miehet ihastuu siihen itsevarmuuteen, jonka näkee päälleppäin. Se loppuu joko siihen, tai sitten siihen kun päästän jonkun lähemmäs ja hän huomaakin kuinka päinvastainen tilanne on. Siinä vaiheessa he yrittävät parastaan mutta minä lähden karkuun. Sen huomaa vaikka en sitä itse sanoisi. Miksi sitten päästän ketään lähelleni? Viimeksi tänään olen saanut kuulla kuinka tapatan itseni, kuinka teen kaiken väärin, kuinka näen itse kaiken väärin. En näe, näen aivan selvästi, mutten silti halua loukata sinua. 

Sä oot niin kalpee, sä oot laihtunu, oon niin huolissaan. Niin niin, peilistä mua kattoo läski ruma otus, jolla on turvonnu naama ja maha. Söin viime yönä yhen piltin, enkä uskaltanut kattoa sen jälkeen peiliin, mua itketti kun tunsin kuinka mun maha turpoaa. Söin sen vaikka oon allerginen jollekkin mitä siinä on. Tyhmä. Näin unta ruoasta, miten se voikaan hallita mun elämää näin paljon? Tänään mulla sattus maha koko päivän ja tärisin sohvalla peiton alla ja kävin oksentamassa nesteet ulos aina kun join. Ja peili näyttää että oon lihonu, varmasti! Tartten ne patterit tohon vaakaan. Helvetti painan varmasti jo vaikka mitä. 

Taidan laittaa kunnon ir tänään, empä oo kalpee jouluna. En osaa enää ees kirjottaa, ryven läskiahdistuksessa.. Helvetti.