Oon tosi väsynyt ja poikki mutta halusin tulla viime päivien pääasiat päivittämään. Ajatus ei oikeen juokse ja tuntuu etten kirjottas ees omaa äidinkieltäni. 

 

Tässä on tapahtunut ihan hirveästi asioita neljän päivän sisällä. Mun eräästä kaverista on tulossa vähän enemmän kun kaveri. MUTTA mikä tässä on todella käsittämätöntä on se, että kyseinen ihminen seurustelee ihmisen kanssa joka on mun kaveri myöskin. En tiedä onko kaveri väärä sana, kun ei kauheen hyvin tunneta mutta kuitenkin. Juuri mitä herra x:n kanssa tapahtui on vielä niin pinnalla enkä halua olla se toinen nainen ja päätin etten enää ikinä mene kenenkään suhteen väliin. En ikinä, tein sen virheen ja en halua aiheuttaa sitä tuskaa kaikille enää ikinä. 

 

Tämä herra E vaikka on ollut mun luona nyt 4 yötä putkeen. Oon kun muuttunut ihminen. Meillä on niin hienoa aikaa yhdessä ja kemiat vaan iskeytyivät yhteen ensinäkemällä. Mä oon vaan päättänyt tosiaan että en tee mitään jos toinen on varattu. Omia tunteita pään sisällä kyllä mutta ne täytyy pitää omana tietonaan kun tilanne on tämä.

 

Menimme kuitenkin yhdessä juhlimaan lauantaina ja sovittiin että näemme yhteisiä ystäviämme baarissa. Sain kuulla kuinka E oli kertonut tunteistaan minua kohtaan eräälle ystävälleni ja he olivat puhuneet ettei ketään saa sattua niinkuin X:n kanssa tapahtui aikaisemmin (he kaikki tiesivät mitä minulle ja x:lle oli käynyt). E oli maininnut että mun kanssa pitää olla varovainen sillä ei halua satuttaa mua sen kaiken jälkeen ja että ei halua leikkiä mun kanssa. Myös nykyinen suhde on heillä ollut jonkun aikaan ''matalalla profiililla'' joten hän oli sitä mieltä että joku päätös tässä pitää tehdä. Tuntuu niin hyvältä kuulla että hänellä on tunteita ja että hän on tosissaan ja hoitaa asian aikuismaisemmin kuin x. 

 

Tanssittiin pilkkuun asti ja kävelimme E:n kanssa luokseni yöksi. Iltaan mahtui myös draamaakin, eräs porukastamme joutui sairaalaan ja minulle meinasi käydä köpelösti kun olin aamuyöstä hetken yksin ja neljä miestä ottivat minua molemmista käsistä kiinni ja alkoivat raahata jonnekkin. Eivät päästäneet irti mutta onneksi kulman takaata ilmestyi joku ulkopuolinen ja pääsin lähtemään. E oli ihana kun piti huolta lopun illan eikä päästänyt silmistään. Olin itse vahvassa humalassa. Lisäksi olin hajottanut puhelimeni näytön. Pidemmät paastot ja alkoholi eivät sovi yhteen. Nyt alkaa olo olla selvä mutta sokerit ovat matalalla, kädet tärisevät, itkettää ilman syytä ja on heikko ja pyörryttävä olo. Painoni on vaan pysynyt paastosta huolimatta samassa joten en uskalla todellakaan syödä mitään. 

 

Nyt olen yksin pitkästä aikaa ja oikeastaan ajatuksissani ei liiku kuin E ja ruoka. Haluaisin olla E:n seurassa 24/7 ja haluaisin syödä. En vain voi, kamalaa. 

 

Kirjoittelen taas tiheämpään jatkossa sillä nämä postaukset ovat päättömiä ja sekavia ja mistään ei saa otetta. Nyt haaveilen että nälän tunne häviäisi. No, se on kuitenkin vaan tunne ja minä olen sitä vahvempi.