Sairauslomalla oon ollut tiistaista saakka. Mä en ois pystyny menemään töihin tai olemaan siellä, saatikaan tekemään töitä siellä. Tiistaina menin töihin ja soitin lääkäriin heti palaverin jälkeen. Oli tosi huono olo. Lääkäri kirjotti loppu viikon saikkua ja musta tuntui pahalta ilmottaa mun esimiehelle koska töissä niitten pinna alkaa olla loppu mun sairasteluiden kanssa. Ne luulee että teeskentelen. Mun mielestä tämä on tosi ahdistavaa ja tänään mulla kävi mielessä että heitän lusikan nurkkaan sillä mä oon niin turhautunut ja väsynyt tähän mun oloon. Niin monta kuukautta oon jaksanut tätä mutta nyt alan olla niin loppu. Söin eilen illalla salaattia ja kurkkua ja ramppasin koko yön taas vessassa. Salaatti ei imeydy vaan tulee sellaisenaan ulos (anteeksi yksityiskohtiin meneminen)... Käyn vessassa monta kertaa tunnissa koko yön läpi. Tänään se jatkui vielä aamupäivään saakka. Mä en oo syönyt hiilareita yhtään ja sokerit on taivaassa. Oon pistäny hurjan isoja määriä insuliinia tänään ja ne ei vaan tuu alas. Oksettaa ja pyörryttää ja tällä viikolla oon alkanut saamaan hirveitä, viiltäviä vatsakipujakin tähän päälle. Ja tosiaan, arvata saattaa että en päässyt millään tänään 8.15 niihin verikokeisiin joten perun maanantaisen poliajankin sillä ei siitä ole hyötyä koska eivät tiedä arvojani. Ei se vaan auta, ei oo siitä kiinni ettenkö mä haluais parantua tästä jostain vaan siitä että kun nyt oon niin heikossa kunnossa että suihkussakin käynti on jo saavutus. 

 

Oon ensimmäistä kertaa elämässäni ottanut diapamia. Eilen ja edellisiltana. Toleranssi on 0 joten se vaikutti aika huolella. Mulla meni jalat ihan veteläksi ja tuntui ettei lihakset enää kanna. Sitten mun on vaikea muistaa jotain asioita, esim. olin puhunut eilen päivällä ystäväni kanssa puhelimessa enkä muistanut sitä yhtään kun ystäväni tuli illalla käymään. Tullessaan hän sanoi että silmäni näyttävät oudoilta, huomaako sen tosiaan jos käyttää pameja? :o Tuolloin olin ottanut vain yhden 5mg tabletin edellisenä iltana. Eilen otin 2 ja tänään en yhtään. 

 

Oon ollu tosi kärttynenkin nyt. 2,5 vuorokautta sisällä on liikaa mulle mutta kun ei vaan oo voimia. Multa on jääny lenkit, uintireissut, solariumit ja kaikki nyt väliin. Tietokone ja netflix ovat olleet mun kavereita viimeajat. Mä en oo jaksanu mennä edes parvekkeelle tupakalle pariin päivään. 

 

Nyt vaan en jaksaisi enää tätä mahaa! Mä kiroon tän, tää on niin rajottavaa. Stressaan että töissä ei ymmärretä ja luullaan että feikkaan. Ketään ei pysty kuvittelemaankaan kuinka rajottavaa tää on. En pysty lähtemään kotootakaan minnekkään jos oon juonu tai syöny jotain abt 6h sisällä. Sitten pitäs tasapainoilla diabeteksen kanssa, syödä muka usein ja vähän kerralla, ei tuu kuuloonkaan. Mä oon niin väsyny ja en tiiä kauan jaksan tätä enää. Alkaa tulla seinä vastaan. Huomennakin E pyysi että lähetään sen ja yhen sen kaverin kaa muutamille muutamille. Oisimpa normaali terve ihminen niin ei tarvis miettiä. En luvannut vielä mitään, sanoin että seurailen oloani. E ois tulossa vielä tänäänkin käymään. Oon ihan valmis jo nukkumaan ja sanoinkin hänelle että menee aika myöhään mutta hän haluaa nähdä niin koitan pysyä hereillä. Hupaisaa on se, että hänellä on aamuksi töitä kun taas itse saisin nukkua ja minä olen se ketä ei jaksa. Haaveilin meneväni huomenna päivällä ideaparkiin ostamaan uusia vaatteita ja illaksi jonkun kivan asun mutta sillä ehdolla jos saan voimia jostain. Nykyään huomaan liian usein ajattelevani kun olen jossain kaupungilla ym. että maksaisin omaisuuteni jos pääsisin sillä hetkellä omaan sänkyyn lepäämään. Tuntuu ettei jaksa askeltaa enää, ei saa henkeä, sydän hakkaa ja näkee tähtiä. 

 

Lauantaina olisi toisella kaverilla illanvietot johon pitäs E:n kanssa mennä. Juomapuoleiset. Ja sunnuntaina ois tulevan kummipojan ristiäiset puoliltapäivin. Normaalisti tossa ei ois mtn probleemaa, olisin huomenna kärppänä pystyssä ajoissa, menisin solkun kautta bussilla ideaparkiin ja shoppailisin monta tuntia. Tulisin kotiin, siivoaisin ja kävisin lenkillä koiran kanssa ja lähtisin ulos E:n ja ystävänsä kanssa. Lauantaina kävisin uimassa ja leikkaamassa kaverin koiran kynnet, jonka jälkeen hakisin koirani kotoota ja lähtisin ystävälleni pitämään hauskaa. Vähät yöunet eivät haittaisi ja olisin kuitenkin sunnuntaina tuliteräkunnossa ristiäisissä. (Tähän väliin mainittakoon että minulla ei ole koskaan särkenyt päätä enkä tiedä mitä darra on). MUTTA nyt tässä tilanteessa haluaisin vain nukkua ja nukkua monta päivää, viikkoa ja kuukautta. Kerätä voimia kesään ja nauttia siitä täysin rinnoin.

 

Mä oon väsynyt, en jaksa enää.