Tekis mieli tehdä pako päihdemaailmaan sillä heräsin taas tänäkin aamuna. Ensimmäinen ajatus oli että miksi. Ne jotka haluaisivat elää, kuolevat. Mulla ei oo tarpeeks selkärankaa tehdä sitä itselle. Tai ainakaan en ole keksinyt semmoista keinoa vielä. 

Tahdon pään sekasin! Joku huutaa mun pään sisällä kokoajan että kuole, kuole! Mun koira on ainoa mille merkitsen täällä jotain. Se on luonteeltaan semmonen ihmisrakas että varmasti viettäisi lopun elämänsä jonkun muun kanssa jopa onnellisempana kun mun kanssa. 

Mä annoin kaikkeni ja se kaikki mitä annoin oli väärin. Tää tuska ja ahdistus vois vaan lähteä pois. Haluan olla vapaa, mennä sinne paikkaan jossa toinen koirani on nyt. Halata lujaa, mua sattuu. Mua sattuu se että unohdan sen ilmeitä ja sen arjen mimmosta se oli sillon kun oltiin vielä kokonainen perhe. Voi kumpa vielä nukkuisit mun sylissä. Toivottavasti enkelit pitävät sinusta huolen. Mä rukoilen että sulla on kaikkii hyvin, mä niin rakastin sua mun pieni rakkauteni.