Viime yö meni aika harakoille. E nukahti neljän maissa ja mä en saanut unta. Sitten mä kattelin parvekkeelta kaupungin valoja ja poltin tupakkaa, surffailin netissä ja mietiskelin viikon sisällä tapahtuneita asioita. Tää tuntuu jonkun muun elämältä, tässä on tapahtunut niin paljon kaikkea hyvää. 

 

Eilen käytiin pitkät keskustelut E:n kanssa tästä mun elämänlaadusta. Maattiin vierekkäin sängyllä ja kerroin ongelmistani diabeteksen ja ruoan ja pistosten suhteen. Kerroin niistä illoista kun olen ollut varma että kuolen. Kerroin miksi mua ahdistaa sairaalat. Mä en pystynyt kattomaan silmiin ja piiloilin peiton alla mutta sain kuitenkin asian kerrottua. Puhuin kuinka ristiriitasta tää on, toisaalta haluan pudottaa painoa vielä saman verran kuin olen saanut pudotettua mutta toisaalta haluaisin elää täysissä voimissani. Sanoin että olen jo luovuttanut terveyteni suhteen. 

 

Sain tunteita aikaan ja vahvoja sellaisia. E ilmoitti että aikoo olla tukena ja huolehtia etten joudu niin huonoon kuntoon mihin olen joutunut sairaalareissuillani. Hän sanoi että aidosti välittää musta ja ei halua katsoa kuolemaa silmiin. En halua aiheuttaa huolta ja arvostan hänen yritystään auttaa. Hän oikeasti haluaa hyvää ja välittää. Hän on lähellä. Mä en vaan oo vielä valmis lopettamaan tätä. Haluan pienentyä vielä. 

 

Tänään paistoi aurinko kun herättiin. Aurinko paistoi parvekkeelle kirkkaan siniseltä taivaalta ja mä nautin kaikesta hyvästä mitä täällä on tapahtunut. E heitti mut lääkäriin ja lähti ite töihin. Lääkärissä mulle kirjotettiin ens viikko saikkua vielä ja sen jälkeen palaan töihin mutta vähäsellä tuntimäärällä. 2kk jatketaan näin ja sitten katsotaan mun kuntoa uudestaan. Tuntu niin helpotukselta, ei enää kolmannesosaa vuorokautta töissä vaan työvuoroni muutettiin liukuvaksi ja vain 20h/vko. Hymyilin ja kävelin solariumiin. Nautin sen lämmöstä ja kuuntelin suosikkimusiikkiani. Tämän jälkeen näin nopeasti ystävääni ja sen jälkeen tulevaa kummipoikaani <3 Tunsin eläväni taas aikoihin. Sain kyydin kotiin, tein suursiivouksen ja nyt odotan että E tulee töistä. Lähdetään vielä Ikeaan ja Ideaparkiin. Illalla kansainvälistytään kun brittiläinen ystäväni saapuu ja myöskin toinen ystäväni täältä ja pidetään rento ilta yhdessä. E:n kanssa pieni reissukin vielä tiedossa loppuviikolle. 

 

Jotta kaikki näyttäisi vielä vähän valoisammalta ihanasta auringosta huolimatta niin sain elämäni sähköpostin Teneriffalta. Unelmani työpaikka löytyy sieltä ja minulla on mahdollisuus lähteä sinne hakemaan tutkinto kyseiseen ammattiin ensi vuoden alussa ja työllistyä firmaan sen jälkeen. Tässä on vielä paljon edessä mutta ovet ovat auki! Vaikka kerkesin jo luulla niiden sulkeutuneen. 

 

Töissä siis helpotusta tulossa, mahdollisuus kouluttautua unelma-ammattiini ensi vuonna ulkomailla, ystäviä tulossa käymään ja E:n kanssa on uskomatonta aikaa. Viikko oltu saman katon alla, hämmentävää. Nyt aion mennä laittautumaan sillä E saapuu kohta hakemaan. Kiitos teille jotka olette jaksaneet rukoilla puolestani, kiitos. Vastauksia satelee. Kaikkea hyvää teille <3