Voxraa otin jonkunverran aamulla, hajotin pillerit (mitä ei sais tehdä?) ja nielin. Diapameja otin myös ja odotin. Lähdin töihin. Musta tuntuu että ihmiset näkee sen jo pitkälle kun oon ottanu noita. Tai no niin. Kävelin mä seiniä päin ja kaatusin rappusissa. Niitä kyllä ei ketään kai nähnyt. Mulla menee pameista muisti, en kyllä muista koska oon pistänyt. Tai syönyt. Alotin nyt pepsi maxinkin välttämisen, se tuo niin kovan turvotuksen. Mun naamakin oli ihan turvonnu tänään mutta se johtus vaan eilisestä itkemisestä.  

 

E:n näin ja sen ''exän'' töissä. Ja myös herra x:n. Kaikki tuntus kattovan mua oudosti. Mä en kattonut ketään silmiin, E sanos että haluaa jutella. En ees muista mitä vastasin. Oikeestaan koko työpäivä meni sumussa, 4 tuntia vaan hurahti. En muista edes mitä oikeastaan siellä tein ja kontakteja asiakkaiden kanssa. Lähdin kotiin ja jouduin palaamaan takaisin sillä olin jättänyt puhelimen laturin töihin. Tulin kotiin ja nukahdin sohvalle. Kännykkä tärisi vähän väliä ja yläkerrassa joku alkoi poraamaan. Meinas mennä hermot. Mun piti käydä kaupassa mutten jaksanut. Tai tajunnut. Nyt olo ei edes tunnu heikolta vaikkei olekaan syönyt. Vasta kun nousee tekemään jotain niin pyörryttää. 

 

Näin kai tää jatkuu. Huomenna samat lääkkeet aamusta ja töihin zombailemaan. Ja siitä kotiin nukkumaan. Pitää varata työterveydestä aika että kirjottavat mulle lisää pameja. Siinäkin pitää vähän kikkailla, sillä siellä on 2 totaalisen bentsovastasta lääkäriä, ettei joudu niille. 

 

Mietityttää tää kun muisti menee. Oikeesti tosi hämärää, tajusin NYT vasta että lähdin tänään koskariin hakemaan uusia sukkiksia. Päädyin sinne juomaan limsan ja kävelin kotiin. Kello menee yhtätoista ja tajusin etten hakenut sukkiksia. Työpäivä tuntuu nyt siltä kun en siellä olisi käynytkään. Oikeestaan mä nyt ootan vaan että pääsen nukkumaan. Oon tuhottoman väsynyt. Mua stressaa kun mulla on ollu monta päivää pyykit kuivumassa enkä oo saanu lajiteltua niitä. En oo imuroinut ja pessyt vessaa. Haluan vaan nukkua.