Äiti soitteli eilen illalla. Osastolta on sanottu mulle että en sais kertoa äitille mitään negatiivisia asioita ja oon vältelly näitä, mutta eilen en enää pystynyt vaan kaikki se paha olo vaan tuli sanoina mun suusta ulos. Äiti raukka. Mietin kaksi kertaa vastaanko edes puhelimeen mutta tiedän miten käy jos en niin tee. Äiti luulee että olen kuollut ja panikoi osastolla siihen asti kun vastaan. Sitten se paha olo vain tulvi musta ulos. Vaitelias olin näistä mun saikuista ja ruokajutuista jne. Sitä äiti ei kestäisi kuulla. Äiti on opettanut mulle vähän erilaisen ruokakulttuurin kuin muut äidit lapsillensa. Jos joskus tehtiin joulutorttuja niin hillo siihen päälle piti punnita. Aamupalaksi sai ottaa 30gr fitness-muroja ja desin rasvatonta maitoa. Äiti itse ei ''saanut'' syödä kuin ruisleivän päivässä ja juoda kahvia sillä hän oli aikuinen ja aikuiset eivät kasva enää pituutta, joten he eivät tarvitse ruokaa niin paljoa. 

Äitin tila ei ollut eilen mitenkään hyvä. Tiesin sen jo sillä äidistä ei ollut kuulunut joulun jälkeen mitään. Siellä äiti oli nenämahaletkussa. Oli ite repiny sen aina välillä irti ja aina se oli laitettu takasin. Onhan se hieno saavutus, joutua nml:un, kunnollinen anorektikko. Way to go! Mun tavotepaino tippus just 35 kiloon. 

Ja uutta vuotta täytyisi alkaa juhlimaan. Mitähän mä laitan päälle? Kaikki vaatteet näyttää kamalilta päällä. Sen mä tiedän että koko viikon kalorit tulee tänään alkoholista, en aio rajottaa yhtään. Oon kauan halunnut paeta tästä todellisuudesta ja tänään pääsen tekemään sen. 

Kaikille ketkä tämän lukee, toivotan parempaa uutta vuotta! Nauttikaa asioista jotka ovat lähellä sydäntänne.