Taas olisi kamalasti asiaa mutta hirveän vaikea saada tekstinä ne sanat ulos, varsinkaan kokonaiset lauseet. Eletään torstaiyötä ja kello lähenee kolmea. Tulin kotiin hetki sitten ja makaan sohvallani peiton alla. Herätys olisi aamulla klo 0545 ja puhelimeni ilmoittaa ivallisesti herätykseen olevan muutama hassu tunti. Alan miettimään miksei minua väsytä kunnes muistan juoneeni 3 sokeritonta energiajuomaa illan aikana. 

 

Mietin miksi kaikki tunteet heräävät öisin henkiin ja tanssivat pääni sisällä sinnikkäästi. Miksei tätä tapahdu päivisin? Suurin osa postauksistanikin on kirjoitettu yöllä, hassua. Tuntuu kuin seuraisin oman elämäni saippuasarjaa ja öisin on mainoskatkot ja kerkeän sisäistää päivällä tapahtuneet asiat. 

 

Mikä nyt on juonenkäänne? E on taas mukana kuvioissa. Se tapahtui hänen aloitteestaan jokunen aika sitten ja päätin että olen päässyt itse yli tapahtuneesta ja että voimme olla ystäviä. Mutta kysymys herääkin että missä menee ystävyyden raja noin psyykkisesti? Onko siinä mitään outoa että E on ollut luonani monta iltaa putkeen n. kahteen saakka? Kun olemme töissä niin kirjoittelemme jatkuvasti. Pidän itse E:tä kaverina mutta jos olen yhtään oppinut kuuntelemaan vaistojani ja tulkitsemaan häntä niin sanallisesti kuin ruumiillisesti niin pelkään että meillä on pieni näkemysero asian suhteen. 

 

E seurustelee edelleen tämän ihmisen kanssa, jonka kanssa hänellä oli tietämättämme juttua samaa aikaa kun minun kanssani. Vihelsimme silloin pelin poikki mutta tapahtuneen jälkeen he alkoivat seurustella uudestaan ja en itse ollut moneen kuukauteen E:hen yhteydessä. Nyt kuitenkin tilanne on taas vähän mutkikas ja ristiriitainen. Järki sanoo että ei, älä tee mitään. Älä edes psyykkisesti ihastu häneen enää. Mitä useammin näemme sitä enemmän tunteet ovat ottaneet tilaa. Havahdun välillä omiin ajatuksiini ja kuulen kuinka pieni osa nimeltä tunne kuiskuttaa välillä runoja korvaani. Huomaan kuinka makaan sohvallani ja haistan E:n tuoksun ja ehkä jopa ikävöin välissämme ollutta läheisyyttä. E:lle en koskaan paljasta näitä ja olen ollut hänelle niin pelkkää ystävää kun ihminen voi vaan olla etten anna tunteilleni valtaa. 

 

E taas tuntuu muistelevan lämmöllä meidän kahden välisiä asioita muutaman kuukauden takaa. Hän hakee fyysistä läheisyyttä minusta (ei, en tarkoita kuitenkaan niin pitkälle). Hän on alkanut puhua nykyisestä suhteestaan hieman hälläväliä-asenteella jne. En ole lähtenyt touhuun mukaan ja yritän välttää kaikki mahdolliset hyvän yön halit jne. omalla tavallani sillä näen E:stä että nyt on jotain meneillään. En usko että hän itsekkään tietää että mitä. 

 

Nyt mun täytyy lopettaa tämä päätön pohdinta. Havahduin taas siihen että sohvan tyynyt tuoksuvat häneltä ja mietin häntä (meitä). Nyt ajatukset kuriin ja tyyny vaihtoon. Kiitos järki.