Sadistista kidutusta. Viha ja aggressiivisuus valtaa mielen, huutaa pään sisällä ja saa mut oksentamaan. Kyllä, se viha on myöskin itseäni kohtaan mutta vielä enemmän tällä hetkellä herra x:ää kohtaan. Se nautinto mitä hän saa jokaisesta vuodattamastani kyyneleestä. Rakkaudesta vihaan. Olin niin vahva kun en nähnyt häntä mutta kun palasin töihin niin asiat mutkistuivat. Tunteiden sekasortoa ja hän sai minut taas pikkurillinsä ympärille. Jos ulkopuolisella olisi tämänkaltainen tilanne niin pitäisin häntä yksinkertaisesti tyhmänä sillä hän ei lähde pois. Tää köysi ei vaan katkea ja mua oksettaa taas. Nää tunteet on liian vahvoja, vahvempia kuin minä. 

Mä en tiedä miten purkaa tää raivo. Mun pitäs sulkea puhelin, pelkään että paljastan x:n vaimolle tän homman kohta. Korttitalo kaatuu ihan kohta, tää ennakoi myrskyä. 

Mikä oli tän päivän piristys itelle? X hieroi mua töissä vähän aikaa kun oon niin jumissa. Edellisestä kerrasta on aikaa vajaa kuukausi kun tilanne nyt on mikä on. Hän koski mua ja sanoi että olen enää luuta ja nahkaa. En vastannut mitään. Tosiasia on että en ole mutta silti salaisella tasolla on kiva että muut huomaavat vaa'an pienentyneet numerot sillä itse en sitä näe. Ehkä vielä joskus näen itsekkin. Haluan olla luuranko. Aloitan entistä tiukemman ruokavalion NYT. Pelkkää vettä. Ja mähän muuten teen sen, siihen asti että aivot toimivat. Nyt tuntuu jo hyvältä kun päätin tuon. Tuntuu paremmalta purkaa viha näin kuin että menisin paljastamaan tilanteen pariskunnan toiselle puoliskolle. 

Kiitos päiväkirjani että olet olemassa. Vielä tunti sitten luulin kuolevani tähän tunnetilaan mutta nyt keksin keinon jolla parantaa oloani ja se tuntuu todella hyvältä. Hiljainen huuto päätti pärjätä yksin sillä kukaan ei vastaa, kukaan ei huomaa kun on niin kiire. Hiljenen.