Tästä puhutaan aivan liian vähän. Jos jossain asiassa pidän itseäni hyvänä niin siinä että arvostan ihmisiä. Arvostan esim. vanhempiani, ystäviäni ja eläimiä. Arvostan moniakin asioita. Mitä tämä sana ylipäätään tarkoittaa? Sitä, että miettii myös toisen ihmisen tunteita ja tilanteita ja toimii miettien myös muita. Ketään ihmistä ei saa pitää itsestäänselvyytenä. Pitää osata arvostaa toisen ihmisen näkökulmia, vaikka ne olisivatkin erilaisia kuin omat. Miksi kirjoitan tästä? Olen huomannut että olen juossut lähimmäisteni apuna ja tukena kun on ollut vaikeaa. Mutta nyt kun itsellä on vaikeaa niin en ole saanut mitään takaisin. Kerron muutaman esimerkin.

Eräällä ystävälläni on ollut mieli maassa jo useamman kuukauden. Olen vienyt häntä erilaisiin paikkoihin, rentouttaviin hoitoihin, kuunnellut, laittanut hänelle ruokaa, soitellut säännöllisesti kuulumisia, hommannut töitä, lainannut rahaa jnejne. Totta kai teen hyvää ystäväni eteen jos vain voin. Silloin tällöin kun näemme niin hän pyytelee anteeksi ettei ole ollut yhteyksissä. Olen aina ymmärtänyt ja sanonut että ystävät on ja pysyy, kyllä mä ymmärrän. Silti hänellä on aina kiire pois luotani ja jotain muuta meneillään. Olen itse ehdottanut kaikki näkemisemme monen kuukauden ajan. Kolmena viimeisenä vl:na olen ehdottanut näkemistä mutta joka vl hän on ollut kipeä tai on ollut jotain muuta. 

Nyt mun on pakko myöntää että nyt mä en enää ymmärrä. Jos hänellä on huono omatunto ystävyyssuhteestamme ja pyytelee sitä aina anteeksi niin miksi hän ei korjaa asiaa? Nyt hän tietää että minulla on ollut henk.kohtaisesti todella vaikeaa aikaa ja kaipaan ystävää. Kuinka paljon ystävän käyntikin merkitsisi siinä tilanteessa kun itsestä tuntuu että kaikki, koko elämä ja ihmissuhteet ovat valhetta? Kun et ole päiviin jaksanut nousta sängystä ja seinät kaatuvat päälle. Soitin ystävälleni silloin ja hän oli vain hiljaa. Sanoi lopuksi puhelimeen että ''anteeksi kun en oikein osaa sanoa mitään''. Mä oon aina ollut niin ymmärtäväinen ja kiltti ja juossut apuun ja kun itse olen hädässä niin tämä tuntui tyrmäykseltä. Puhelumme loppui lyhyeen eikä hänestä ole kuulunut merkkiäkään. Millä sanalla loppu peleissä määrittelisinkään suhteemme? Ei se mielestäni ole enää edes ystävyyttä. Olen hänelle itsestäänselvyys ja samalla velvollisuus. 

Toinen esimerkki on E. Tämä asia ei ole yksinomaan häneen liittyvä, vaan monet muutkin tekevät tätä. E:n kanssa mittakaava on vaan suurempi. Esimerkiksi viime viikolla olimme sopineet että E tulee yöksi lauantaina minun luo ja teemme sunnuntaina jotain mukavaa yhdessä. Aikaistin kotiinpaluani sen takia ja tulinkin jo lauantaina pohjoisesta kotiin. Tullessani asemalle E ilmoittaa että näemmekin todennäköisesti vasta sunnuntaina että hänellä on ''pari juttua''. Jäin laukkuni kanssa yksin kotiin miettimään että niin harvoin kun pääsen käymään pohjoisessa ja tulen hänen takiaan vuorokautta aikaisemmin kotiin niin hän päättääkin ilmoittaa että on jotain muuta. En näyttänyt pettymystäni mutta se oli suuri. Nähdään silloin kun toista osapuolta huvittaa eikä sovituista asioista pidetä kiinni. 

Samaan ihmiseen liittyvä esimerkki. Nythän on pääsiäisloma ja mietin jo alkuviikosta että vierailisin isäni luona pääsiäisen kun on kerta 4 päivää vapaata. E kysyi minulta keskiviikkona että lähtisinkö hänen ja muutaman muun kaverin kanssa ulos perjantaina. Aloteltaisiin meillä ja mentäisiin juhlimaan keskustaan. Suostuin ja sovittiin asia lukkoon. Tänään olen siivonnut asuntoni siihen kuntoon että tänne voi tulla vieraita, hain jo eilen juomaa alkosta ja ostin illaksi uusia asusteita. Tänään olen laittautunut ja laittanut kyselyä E:lle että monen aikoihin ovat tulossa. Ensin monta tuntia vastaamattomuutta ja sitten kello yhdeksän (!) pintaan illalla laittaa viestiä että on yhdellä näistä kavereillaan ja ei oikeen tietoa illasta lähetäänkö sittenkään minnekkään, nähäänkö jne. MUTTA HÄN ILMOTTELEE JOSSAIN VAIHEESSA? Eipä siinä, kun oon käyttänyt päiväni siivoamiseen ja valmistautunut illanviettoon ja ollut menemättä isälleni pääsiäiseksi. Nyt istun koneella ja kello menee yhtätoista. Mua saa kohdella niinkun tahtoo, tajuaako hän että mua sattuu. Se että annoin hänelle toisen mahdollisuuden tämän kaiken viimeaikaisen jälkeen ja hän käyttäytyy näin. Oonko mä yksin tässä maailmassa, kuuleeko kukaan?